Tekstin on kirjoittanut elintarviketieteilijä Juuso Reinikainen, joka toimii asiantuntijana tutkimusyrityksessä joka tuottaa mm. elintarvikealalle markkinatrendien ja asiakasymmärryksen hyödyntämisen ratkaisuja. Juuso pitää blogia Ravintomedia. Juuso toivoo yhä monipuolisempaa elintarviketarjontaa alati erilaistuviin kuluttajatarpeisiin. Terveysteknologian kehittyessä olisi pystyttävä tarjoamaan ruokailijoille juuri sellaisia tuotteita jotka vastaavat heidän arvostuksiaan. Tämä edellyttää lainsäädännältä mutta myös ravitsemustutkimus- ja –viestintäsektoreilta nopeaa reagointikykyä elintarvikekentästä nouseviin uusiin mahdollisuuksiin.
Luonnollisuuden voimakas trendi
Laatu- ja terveystietoiset kuluttajat ovat viime vuosina arvostaneet yhä enemmän aitoja, luonnollisia ja puhtaita makuja ja tuotteita. Ilmiöstä on ollut keskeinen vastatrendi muun muassa teknologisemmille terveystuotteille ja valmisruokakulttuurille. Toisaalta luonnollisuuden kaipuu on ilmennyt sekä teollisissa tuotteissa että raaka-aineissa, kunhan aitous- ja luontaisuusnäkökulma on huomiotu. Markkina-analytiikkayritys Mintelin markkinatutkimusraporttien mukaan luonnollisuuteen viittaavat väittämät olivat maailmanlaajuisesti suosituimpia uusiin elintarvikkeisiin lisättyjä väitteitä jo vuonna 2008.
Kalorittomiin makeutusaineisiin yhdistetään vahva mielikuva keinotekoisuudesta, teollisesta ja jopa terveydelle haitallisuudesta. Luontaisempien makeutusaineiden markkina on ollut varsin pieni ja keskittynyt, mutta se on saanut uuden markkina-driverina toimivan makeutusaineen: stevian.
Makeutusainemarkkinoilla stevian yleisyys on noussut raketin lailla, ja sen osuus intensiivimakeutusaineiden globaalista markkinasta oli vuonna 2009 jo 14 % (The Global Market for Intense Sweeteners 2010, Leatherhead Food Research). Yhä useammat kuluttajat haluavat välttää lisäaineita, joista etenkin keinotekoisia makeutusaineita kuten aspartaamia. Tie stevian kaltaiselle kalorittomalle, voimakkaan luonnollisuusimagon omaavalle makeutusaineelle näyttäisi olevan auki.
stevia on intensiivimakeuttaja, joka valmistetaan yrttikasvista (kuva sivun yläreunassa)
Yrttikasvi steviasta tuotetut kalorittomat makeutusaineet ovat useille elintarvikeketjussa toimiville asiantuntijoille vielä tuntemattomia käsitteitä. Tietoisimpia steviasta ovat usein olleet painonhallinnasta ja hiilihydraatteja rajoittavista ruokavalioista kiinnostuneet kuluttajat. Yhdysvalloissa stevian tunnettuus on kasvanut kun sen elintarvikekäyttö sallittiin vuoden 2008 lopussa. Myös ravitsemusterapeutit saavat vastaanotoillaan varautua ottamaan kantaa potilaidensa tiedusteluin vaihtoehtoisista makeutusaineista kuten steviasta. Mistä todella onkaan kyse?
Stevia – makeutusaine suoraan luonnosta
Stevia on yleisnimitys Etelä-Amerikasta peräisin oleville asteriskasvien heimoon kuuluville noin 150-300:lle yrttikasvilajikkeelle. Elintarvikekäytössä stevia on myös geneerinen nimi kasvin (Stevia Rebaudiana Bertoni) lehtien sisältämille makeille yhdisteille, glykosideille. Stevian glykosideista voidaa tuottaa elintarvikekäytössä kalorittomia makeutusaineita. Etelä-amerikan alkuperäiskansojen kerrotaan käyttäneen steviaa juomiensa makeuttamiseen ja terapeuttiseen käyttöön jo vuosituhansia.
Elintarvikekäytössä stevian glykosideista yleisimpiä ovat steviosidi sekä rebaudiosidi A (Reb-A). Näistä yhdisteistä tuotetut kaupalliset, kalorittomat stevia-valmisteet voivat olla jopa 300-kertaa makeampia kuin sakkaroosi eli pöytäsokeri. Stevialla voidaan pienentää ruokavalion glykeemistä kuormaa sekä sokerien ja energian saantia. Glykosidit ovat lämpö- ja pH-stabiileja eivätkä fermentoidu, joten ne soveltuvat mainiosti elintarvikekäyttöön. Kalorittomana makeutusaineena stevialla voitaisiin korvata keinotekoisia makeutusaineita kuten aspartaamia ja asesulfaami-K:a. Teknologisena haasteena stevian glykosideille ovat kitkerät, karvaat ja metalliset sivumaut, mikä osaltaan vaikeuttaa niiden käyttöä elintarvikkeissa sellaisenaan (Parakash I et al. 2008, Cardello HM et al. 1999).
Stevialle odotetaan EU-viranomaisilta vihreää valoa
Stevian glykosidit kaupallistettiin jo vuonna 1971 Japanissa, jossa stevian käyttö onkin ollut laajaa. Väitetään, että Japanin makeutusainemarkkinoilla stevialla olisi peräti 40 %:n markkinaosuus. Muualla maailmassa stevian elintarvikekäyttö on ollut sallittua mm. Sveitsissä ja EU-alueella erityisluvalla ainoastaan Ranskassa. Stevian läpimurto tapahtui vuoden 2008 lopussa kun Yhdysvaltojen FDA salli vähintään 95 %:a stevian Reb-A:ta sisältävien makeutusaineiden elintarvikekäytön. Tämän seurauksena alan suurimmista elintarviketoimijoista mm. Coca-Cola ja Cargill lanseerasivat steviansa brändinimenä Truvia, ja PepsiCo:n allianssi PureCircle:n kanssa tuotti PureVia-steviavalmisteen. EU:ssa stevian lisääminen elintarvikkeisiin ei ole vielä sallittua. Myyntilupaa stevialle myös Eurooppaan spekuloidaan jo lähitulevaisuuteen. EU:n elintarviketurvallisuusinstanssi EFSA antoi huhtikuussa 2010 myönteisen arvion stevian turvallisuudesta elintarvikekäytössä. Mahdollinen hyväksyntä avaisi laajat stevia-markkinat nopeasti myös Eurooppaan mm. globaalien elintarvikeyritysten toimesta.
stevia on jo laajassa käytössä Japanissa ja Yhdysvalloissa
Stevia ravitsemuksessa
Stevian käyttöturvallisuus on todennettu elintarvikkeille tyypillisin turvallisuusmenettelyin (EFSA 2009). Stevian glykosidien poikkeuksellisen runsaallakaan saannilla ei näyttäisi olevan mutageenisia, karsinogeenisia, kehitys- tai lisääntymistoksisia vaikutuksia tai riskejä in vitro- tai in vivo- tutkimuksissa (EFSA 2009, Brusick DJ 2008). Yleisesti ottaen stevian glykosidit ovat olleet ihmistutkimuksissa hyvin siedettyjä (Carakostas MC et al. 2008). Stevian nauttimisen ei ole myöskään raportoitu aiheuttavan esimerkiksi allergisia reaktioita (Geuns JM 2003).
Ihmistutkimuksissa on selvitetty myös stevian glykosidien glykemia- ja verenpainevaikutuksia (Barriocanal LA et al. 2008, Maki KC et al. 2008). Stevian glykosideilla on joissakin lyhytkestoisissa ihmistutkimuksissa ollut positiivisia vaikutuksia aikuistyypin diabetestä sairastavien koehenkilöiden aterianjälkeisen verensokerin säätelyyn ja insuliiniaineenvaihduntaan (Gregersen S et al. 2004). Stevialla saattaakin olla jopa muita kalorittomia makeutusaineita kuten aspartaamia voimakkaampia ja itsenäisiä positiivisia vaikutuksia glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan (Anton SD et al. 2010). Sekä aikuistyypin diabetestä sairastavia että normaalin sokerinsietokyvyn omaavia koehenkilöitä tutkittaessa stevian glykosidit ovat olleet hyvin siedettyjä, ja niiden nauttimisen vaikutukset verenpaineeseen tai hypoglykemiaan ovat olleet kaiken kaikkiaan joko neutraaleja tai positiivisia (Ulbricht C et al. 2010). Nähtäväksi jää, olisiko steviasta siis apua myös diabeetikoille ja verenpainepotilaille – ainakaan siitä ei näyttäisi olevan haittaa.
steviasta apua diabeetikoille ja verenpainepotilaille? Ainakaan siitä ei näyttäisi olevan haittaa
Pitkäaikaisnäyttö stevialle altistumisesta puuttuu, mutta niin se puuttuu myös monista muista intensiivimakeutusaineista, joiden elintarvikekäyttö on sallittua myös EU-alueella. Makeutusaineille tyypillisissä turvallisuustesteissä stevian glykosidit ovat hyvin siedettyjä yhdisteitä.
Intensiivimakeutusaineet osa normaalia ravinnonottoa
Energiasisällöltään muokattujen mutta makeiden elintarvikkeiden nauttiminen herättelee sekä psyykkisiä että fysiologisia prosesseja, jotka liittyvät mielihyvän, nautinnon, nälän ja kylläisyyden tuntemuksiin (Swithers SE et al. 2010, Rolls BJ 1991). Siksi on epäilty voisiko keinomakeutusaineiden nauttimisella olla haitallisiakin vaikutuksia ruokakäyttäytymiseen. Uudehkossa katsausartikkelissa käytiin läpi peräti 224 kappaletta intensiivimakeutettujen juomien ruokakäyttäytymistä ja painonhallintaa käsitellyttä tutkimusta (Mattes RD ja Popkin BM 2009). Tutkimuskatsauksen perusteella intensiivimakeuttajat eivät vaikuta negatiivisesti koettuun nälkään, kylläisyyteen tai energiansaantiin. Laajan katsauksen perusteella intensiivimakeuttajien käyttö ei häiritsisi painonhallintaa tukevaa ruokakäyttäytymistä.
224 tutkimusta käsitelleen katsausartikkelin mukaan keinomakeuttajat eivät vaikuta negatiivisesti koettuun nälkää, kylläisyyteen tai energiansaantiin
Kalorittomilla intensiivimakeuttajilla voidaan muokata ruokavalion energia- ja sokerisisältöä positiiviseen suuntaan ja edistää painonhallintaa, mikäli niillä korvataan ruokavalion sokeripitoisia elintarvikkeita (Mattes RD ja Popkin BM 2009, Raben A et al. 2002), Booth DA 1998). Kalorisisällöltään kevennettyjen elintarvikkeiden mahdollisten painonhallintaetujen osoittaminen tutkimuskeinoin on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, sillä tuotteita on usein käytetty mitä todennäköisimmin ruokavalion lisinä substituuttien sijaan (Saris WH 2003, Gatenby SJ et al. 1995). Vaisut epidemiologiset tutkimustulokset saattavat johtua myös siitä, että esimerkiksi inteisiivimakeutettuja juomia suosivat usein tavallista enemmän ylipainoiset laihduttajat, joista jo lähtökohtaisesti vain harvat onnistuvat pitkäaikaisessa painonhallinnassa (Phelan S et al. 2009).
Kevytjuomien ongelmallisuus liittyneekin lähinnä tilanteisiin, joissa juomilla siirretään nälkää, niitä käytetään yksinkertaisesti liikaa, tai pyritään laihtumaan syömällä poikkeuksellisen vähän. Tähän astisten tutkimusten perusteella mikään ei viittaisi siihen, että esimerkiksi intensiivimakeutetut juomat olisivat kohtuukäytettyinä ongelmallisia. Laihtuakseen intensiivimakeutettujen elintarvikkeiden nauttiminen ei näyttäisi millään tavoin välttämättömältä, mutta kohtuudella nautittuina, korvaten energiatiheämpiä elintarvikkeita, ne voivat tukea hyvää syömistä. Tähän tarpeeseen stevia sopisi loistavasti.
Luonnollisuus hämmentää
Luonnollisuuskeskustelussa hämmentävää on, ettei luonnollisuuden terminologiaa ole elintarvikkeissa mitenkään määritelty. Luonnollisena tai luonnollisempina markkinoitujen tuotteiden kirjo on valtava, aina raaka-aineista kuten kasviksista teollisiin tuotteisiin, jotka eivät sisällä esimerkiksi keinotekoisia väri- tai aromiaineita.
Myös stevian osalta moni luonnollisuusaspekti on jäänyt vaille laajempaa mediakeskustelua. Yhdysvalloissa stevia-valmisteiden on oltava vähintään 95 %:sti puhtaita stevian glykosideja. Brändätyt stevia-ainesosat sisältävät usein myös muita keinotekoisia makeutusaineita ja täydennysaineita joilla tavoitellaan laajempaa kuluttajahyväksyntää sokerinkaltaisella makuprofiililla. Myydyimmistä stevia-valmisteista useimmat sisältävät glykosideista Reb-A:n ohella pieniä määriä esimerkiksi erytritolia, dekstroosia ja maltodekstriiniä. Lisäksi myydyimmistä valmisteista vain yksi valmistetaan vesiuuttomenetelmällä, ja muissa stevia käy läpi vastaaville elintarvikkeille sinänsä tyypillisiä alkoholikäsittelyitä.
Turvallisuusnäkökulmasta 5 %:n täydennysainemarginaali on käytännössä yhdentekevä; sen sisällöstä voidaan vääntää peistä lähinnä ravitsemusideologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Joka tapauksessa stevia tarjoaisi vaihtoehdon lähempää luontoa ja luonnollisuutta useimpiin intensiivimakeuttajiin verrattuna.
Yhteenveto
Makeutusaineille tyypillisten turvallisuusmenettelyjen näkökulmasta stevian glykosidien nauttiminen vaikuttaisi turvalliselta, vaikkakin ihmistutkimuksia pitkäaikaisesta altistumisesta kaivattaisiin.
Intensiivimakeutetuista elintarvikkeista ei kannata edes haikailla mitään koko kansan ravitsemus- ja painonhallintaongelmia ratkaisevia apuja. Valistuneiden kuluttajien tarve suosia luonnollisempia ja puhtaampia elintarvikkeita, jota tarpeena aliarvioitiin vuosikymmeniä, on kuitenkin nousemassa erääksi ruokien kuluttamista ja ostamista voimakkaimmin ohjaavaksi tekijäksi. Näiden kaltaisia tuotteita arvostaville kuluttajille tulisi tarjota nykyistä useampia mahdollisuuksia. Luontaisten intensiivimakeuttajien markkina on jäänyt lähes olemattomaksi, ja vaihtoehtoja kaivattaisiin.
Elintarvikkeiden aistinvaraisten ominaisuuksien kannalta makeutusaineiden vaihtopeli ei ole aivan yksinkertaista. Stevia levinnee elintarvikeketjuun lähinnä täysin uusien tuotteiden kautta. Elintarvikevalmistajat ovat stevian tuotteistamisessa jo pitkällä, ja laajentuminen Euroopan markkinoille olisi mahdollista nopeastikin. Stevia voisi tarjota aspartaamia ja muita keinotekoisia makeutusaineita sisältäville tuotteille luonnollisemman vaihtoehdon. Stevia-keskusteluissa on nähtävissä imagollisia piirteitä: lupaus paremmasta ja puhtaammasta. Aika näyttää, olisiko steviasta makeutusaineiden Appleksi.