Sosiaalisen median viidakkorumpu lyö tulta gluteenittoman ruokavalion puolesta. Kaikkein villeimmät kirjoitukset syyttävät gluteenia suurin piirtein kaikista maan päällään kantavista sairauksista. Jenkeissä kardiologi William Davis on nyt kuuma peruna kirjoitettuaan kirjan Wheat Belly, jonka mukaan gluteeni ja nimenomaan hirviövehnä on lähes kaikkien sairauksien taustalla. Tsekkaa Davisin kolmiosainen haastattelu Are you addicted to wheat lääkäri Oz’in ohjelmassa (vastannee MTV3:n Studio 55:tä), ja ymmärrät miksi Jenkeissä melskataan vehnästä.
Omasta mielestäni tässä ylitetään hyvän maun ja kohtuuden rajat törkesti välittämättä lainkaan millaista tuhoa tällaiset pelottelut saavat aikaan keskivertokansalaisessa. Eikä puhettakaan, että asiaa tasapainottamaan otettaisiin vaikkapa asiaa pitkään tutkinut kliininen asiantuntija.
Onhan se hienoa, että yksi ihminen, kuten William Davis, kykenee ratkaisemaan vuosikymmeniä tuhansia tukijoita piinanneet ongelmat, eikö?
Ehkä varmuuden vuoksi kuitenkin on hyvä kysyä heiltä, jotka ovat asialle omistautuneet: maailman ykkösgluteenitutkijoilta.
Mitä gluteeni on?
Gluteeni on vehnässä, ohrassa ja rukiissa esiintyvä proteiini. Näiden viljojen gluteeni voidaan jakaa edelleen komponentteihinsa eli gluteniineihin ja prolamiineihin seuraavasti:
- Vehnän gluteeni koostuu gliadiinista ja gluteniinista
- Rukiin gluteeni koostuu sekaliinista ja gluteniinista
- Ohran gluteeni koostuu hordeiinista ja gluteniinista
Prolamiinit ovat runsaasti proliini-aminohappoa sisältäviä peptidimolekyylejä. Gliadiinit, sekaliinit ja hordeiinit voidaan puolestaan jakaa useisiin eri muotoihin, joilla kullakin voi olla taipumus aiheuttaa erilaisia reaktioita. Gliadiini on prolamiineista eniten tutkittu, ja sen merkitys esim. keliakian synnyssä on kiistaton. Sekaliini ja hordeiini aiheuttaa myös oireita, esim. keliakiassa, joskin niiden vaikutuksia on tutkittu merkittävästi vähemmän.
Vehnän gliadiini poikkeaa monista muista proteiinimolekyyleistä mm. siten, että se vaikuttaa tsonuliiniproteiiniin, joka puolestaan säätelee tiiviitä liitoksia suolen limakalvolla. Gliadiini lisää ohimenevästi suolen läpäisevyyttä juuri tsonuliinin välityksellä avaamalla tiiviiitä liitoksia (Fasano A 2011). Alessio Fasano on yksi eniten julkisuutta saaneita gluteenitutkijoita, hänen haastattelun gluteenista ja tsonuliinista voi lukea täältä. Kohtuuden nimissä on kai todettava, että esimerkiksi lihan tai kalan vaikutuksia tsonuliiniin ei tunneta.
Sapone et al. katsausartikkeli ja konsensuslausuma 2012
Vuonna 2012 kansainvälinen gluteenitutkijoiden ryhmä päätti laittaa yhteen kansiin käsityksensä gluteenin aiheuttamista sairauksista. Ryhmän tunnetuin jäsen saattaa olla aikakauslehdissä ja blogeissa tiuhaan mainittu jenkkitutkija Alessio Fasano. Ryhmässä oli mukana Suomesta Tampereella työskentelevä pitkän linjan keliakiatutkija gastroenterologi Katri Kaukinen.
Tutkijat eivät rajoittaneet selvitystään vain mahasuolikanavan sairauksiin, vaan tarkastelivat myös muita sairauksia.
”This review will summarize our current knowledge about the three main forms of gluten reactions: allergic (wheat allergy), autoimmune (celiac disease, dermatitis herpetiformis and gluten ataxia) and possibly immune-mediated (gluten sensitivity), and also outline pathogenic, clinical and epidemiological differences and propose new nomenclature and classifications.”
Eli lyhyesti sanottuna: tässä paketissa pitäisi olla viimeisin kliinisissä tutkimuksissa vahvistettu tieto gluteenin aiheuttamista sairauksista. Käsittelen tähän artikkeliin sisällytetyt keskeiset gluteeniin liitetyt sairaudet (5 kpl) seuraavaksi kunkin erikseen.
1 Keliakia
Keliakiasta on vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa. Selvää artikkelin tehneiden tutkijoiden mielestä on, että keliakian esiintyvyys on kasvussa. Suomessa keliakian esiintyvyys (varmistettu diagnoosi) on Keliakialiiton mukaan 0,5 % (n. 30 000 henkilöä), mutta arvioitu todellinen esiintyvyys lienee lähellä 2 %. Diagnoosi tehdään veritestillä (endomysiini- tai tranglutaminaasivasta-aineet) ja varmistetaan aina ohutsuolinäytteellä.
Sairauden syntymekanismi: autoimmuuni (T-solu-välitteinen)
Oireiden alkaminen: viikkoja tai vuosia gluteenin nauttimisen jälkeen
Keliakia tuhoaa suolen nukkaa, poimuja eli villuksia
2 Dermatitis herpetiformis eli ihokeliakia
Artikkelin mukaan ihokeliakian esiintyvyys on Suomessa 0,06 % (n. 3 200 henkilöä vs Terveyskirjasto: 5 000 henkilöä). USA:ssa ja Iso-Britaniassa esiintyvyys on vain 0,01 %. Ihokeliakia esiintyy yleensä kyynärpäiden, polvien, pakaroiden, hiuspohjan ja hartioiden alueella.
Ihokeliakia voi esiintyä ilman ohutsuolen suolinukan vauriota tai sen kanssa. Yleensä selvä suolinukan vaurio löytyy (artikkelin mukaan 65-75 %:ssa tapauksista löytyy). Sen vuoksi koepalan ottaminen ohutsuolesta kuuluu diagnostiikkaan ihokoepalan lisäksi. Hoitona on gluteeniton ruokavalio olipa kyseessä pelkkä iho-oire tai yhdistetty iho-suolistokeliakia.
Sairauden syntymekanismi: autoimmuuni (T-solu-välitteinen)
Oireiden alkaminen: viikkoja tai vuosia gluteenin nauttimisen jälkeen
Ihokeliakia. Lähde: http://www.celiaccentral.org/skin/
3 Gluteeniataksia
Ataksia on aivoperäinen neurologinen oire, joka ilmenee esim. käsien, jalkojen, suun tai silmien liikkeiden huonona koordinaationa, haparointina ja tasapainovaikeuksina. Ataksian yleisin aiheuttaja on luultavasti alkoholismi.
Jos alkoholia, MS-tautia, perinnöllisiä sairauksia, kemikaaleja tai muuta selvää syytä ei löydy taustalta, voidaan puhua idiopaattisesta (vailla selitystä oleva) ataksiasta. Katsauksessa referoidun pienen suomalaisen aineiston mukaan, gluteeni (”keliakia” artikkelissa) voi selittää 16,7 % sellaisista ataksioista, jotka eivät ole alkoholin aiheuttamia. Aineistosta löytyvien muiden tutkimuksien mukaan gluteeni voi selittää n. 10-40 % idiopaattisista ataksioista.
Mahasuolikavan oireet ja muutokset eivät usein ole läsnä ataksiapotilailla. Katsauksen mukaan gluteeniataksiasta kärsivistä korkeintaan 10 %:lla on mahasuolikanavan oireita. Erään brittiläisen pienehkön aineiston mukaan 24 %lla löytyy keliakialle tyypillinen suolinukkavaurioa biopsiassa (Hadjivassiliou M et al. 2003). Sen sijaan aivokudoksen atrofiaa MRI:ssä havaittiin 79 %:lla saman tutkimuksen mukaan.
Idiopaattiset ataksiat ovat erittäin harvinaisia . Yhden walesilaisen selvityksen mukaan idioppaattisista ataksioista kärsii 0,0084 % väestöstä , ja niistä siis 10-40 % saattaa liittyä gluteeniin. Käytännössä Suomen kokoisessa maassa tämä saattaisi tarkoittaa n. 100 henkilöä, joilla voisi olla gluteenista johtuva ataksia. Tämä on toki arvailua, koska en löytänyt yhtään suomalaista selvitystä idiopaattisen ataksian esiintymisestä.
Gluteeniataksian diagnoosi perustuu katsauksen mukaan useiden eri vasta-aineiden määrittämiseen verestä ja vähintään vuoden mittaisen gluteenittoman ruokavalion kokeiluun, ja sen tuottamaan kliiniseen vasteeseen.
Sairauden syntymekanismi: autoimmuuni (T-solu-välitteinen)
Oireiden alkaminen: viikkoja tai vuosia gluteenin nauttimisen jälkeen
Lähde: www.avemariasongs.org
4 Gluteenisensitiivisyys
Artikkelissa annetaan konsensustunnustus sille, että mahdollisesti olemassa on gluteenisensitiivisyys ilman keliakiaa. Tällöin maha-suolikanavan oireet ovat kuten keliakiassa, mutta suolesta ei löydy nukkavauriota tai dermatitis herpetiformista ei havaita. Muitakin oireita, kuten käyttäytymishäiriöitä jne. voi olla. Lisäksi vehnäallergia voidaan poissulkea.
Gluteenisensitiivisyyttä on tutkittu erityisesti USA:ssa Marylandin klinikassa ja Australiassa Monashin yliopistossa. Kaksoissokkoutettuja altistustutkimuksia silkalla gluteenilla on tehty käsittääkseni vain yksi, jonka olen referoinut aiemmin täällä, jota Katri Kaukinen kommentoi täällä.
Gluteenisensitiivisyydelle ei voida antaa mitään esiintyvyysarviota. Erilaisiin tutkimuksiin Marylandin klinikkaan tulleista vain 6 % täytti gluteenisensitiivisyyden kriteerit, mutta heitä ei uudelleen altistettu gluteenille sokkoutetusti. Kyse on siis valikoituneesta poikkileikkaushavainnosta, jossa mukana olleita ei altistettu uudelleen gluteenille. Valikoitumattommista laajoista potilasaineistoista ei ole tietoa. On arvailtu, että esiintyvyys valikoitumatomassa väestössä voisi olla keliakian luokkaa , siis arvailtu.
Gluteenisensitiivisyyden oireiksi katsauksessa mainitaan suolisto-oireiden lisäksi: lihas- ja nivelkivut, lihaskrampit, jäsenten puutuminen/turtuminen, painonlasku ja krooninen väsymys sekä käyttäymisessä havaittavat muutokset.
Sairauden syntymekanismi: Mahdollisesti luontainen immuniteetti
Oireiden alkaminen: tunteja tai päiviä nauttimisen jälkeen
Gluteenisensitiivisyys ilman keliakiaa on voitu vahvistaa sokoutetusti vain heillä joilla on samanaikaisesti muutenkin herkkä vatsa eli IBS.
Gluteenisensitiivisyyttä on tutkinut myös palermolainen tutkijaryhmä. Heidän uudehkon aineiston mukaan ärtyvän suolen oireyhtymän potilaista 30 % saa oireita sokoutetussa altistuksessa vehnästä annoksella 12 g/pv, kolmeen annokseen jaettuna piilotetussa kapselissa (Carroccio et al. 2012). Huomattava ero australialaisen tutkijaryhmän menetelmään on, että italialaisen altistavat vehnäjauholla eikä pelkällä gluteenilla (kuten aussit). Vaikka 12 grammaa vehnää sisältää melko pienen määrän inuliinia ja FOS:ia, on mahdollista että ne ovat myös oireiden aiheuttajia uudelleen altistuksessa. Itse asiassa italialaistutkijat ovat tämän tiedostaneetkin ja käyttävät omaa termiään vehnäherkkyys, jota ei käytä juurikaan muut tutkijaryhmät. Ja kuten edellä todettu konsensuslausumassa mukana ollut ryhmä esittää käytettäväksi nimenomaan gluteenisensitiivisyys termiä.
Ohimennen on vielä hyvä mainita, että gluteenisensitiivisyyteen, toisin kuin keliakiaan, ei näytä liittyvän pysyvästi vuotava suoli, näin on todennut itse guru Alessio Fasano tutkijaryhmineen.
5 Vehnäallergia
Vehnäallergia ilmenee hyvin pian vehnälle altistumisen jälkeen. Oireita voivat olla iho-oireet, kuten kutina ja urtikaria, riniitti (nenän vuotaminen), hengityksen vaikeutuminen, rasitukseen liittyvä anafylaksia ja mahasuolikanavan oireet. Leipurit ovat erityisessä vaarassa altistua vehnäallergialle. Lapsilla vehnäallergiaa saattaa esiintyä n. 4 %:lla mutta allergia häviää usein iän myötä. Systemoiduissa katsauksissa vehnäallergian esiintyvyydeksi on saatu eri väestöissä n. 0,5 %, näin konsensuslausuma referoi.
Diagnoosi tehdään prick-testillä (ihotesti) ja in vitro IgE-määrityksellä.
Sairauden syntymekanismi: Allergia (IgE-välitteinen)
Oireiden alkaminen: minuutteja tai tunteja vehnän nauttimisesta.
Leipurit ovat muita alttiimpia vehnäallergialle. Vehnäallergiassa suolinukka ei tuhoudu, eikä ole keliakiavasta-aineita. Oireet ilmenevät nopeasti iholla ja hengitysteissä, vaikkakin vatsa voi myös oireilla.
Perspektiivi
Nettiä ja julkista keskustelua tarkemmin seuraavat huomaavat, että edellä olevasta listasta puuttuu mm. sellaiset nettikeskusteluissa vilahtelevat sairaudet kuin skitsofrenia, tyypn 1 diabetes ja wheat belly, vehnämaha (vrt. kaljamaha).
Skitsofrenian ja muiden psykiatristen sairauksien osalta tarina on hyvin alkupisteessä. Yhtään kontrolloitua kliinistä tutkimusta ei ole, joissa skitsofrenian oireita olisi voitu vähentää gluteenittomalla dieetillä. On kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että skitsofreniaa sairastavilla on enemmän gluteenisensitiivisyyttä ja keliakiavasta-aineita (mm. Cascella et al. 2011)
Vehnämahan popularisoi videolla esiintyvä erittäin kiistanalainen William Davis. Hänen mukaansa vehnä lihottaa ja aiheuttaa kaljamahan tyyppistä keskivartalon paisumista. Iltapäiväkehdistökin referoi Davisin kirjaa Suomessa. Davisin argumentit eivät useinkaan kestä päivänvaloa, eikä varsinkaan tieteellistä kritiikkiä kuten tämä äskettäin julkaistu katsaus hänen kirjansa argumentteihin osoittaa. Kyse on taas kerran popularistisesta liioittelusta ja kokonaisevidenssin piittaamattomasta laiminlyönnistä, kuten usein ”vallankumouksellisia” ruokavaliota käsittelevissä kirjoissa. Väitteitä tuetaan vakuuttavan oloisilla tutkimusviitteillä, jotka ovat käytännössä potaskaa (koe-elän-, ja koeputkitutkimuksia, aihealueen ulkopuolelta tehtyjä tutkimuksia, evidenssin hierarkian alapäässä olevia tutkimuksia jne. ).
En ole löytänyt yhtään satunnaistettua kliinistä tutkimusta, jossa gluteeniton ruokavalio olisi laihduttanut enemmän kuin vertailuruokavalio (vertaa vaikka kymmenien laadukkaiden karppaustutkimusten määrään).
Jos yllä esitetyt osin arvauksenomaiset esiintyvyystiedot yhdistetään, veikkaan gluteeniin liittyviä sairauksia olevan väestöissä noin 3 %:lla. Tämä on saman verran kuin väestöissä on esimerkiksi pähkinä- ja kala-allergikkoja (Ben-Shoshan et al. 2011) .
Olisiko mielestänne oikein syyttää kalaa, äyriäisiä ja pähkinöitä epäterveelliseksi sen vuoksi, että n. 3 % väestöstä saa niistä joko allergiaoireita tai mahasuolikanavan oireita? Entä jos kaikkille elintarvikkeille alettaisiin etsiä vasta-aineita, tutkittaisiin niiden vaikutuksia tsonuliiniin ja haettaisiin niiden yhteyksiä eri sairauksiin, miten paljon viitteellistä evidenssiä löytyisi vaikka juuri kalaa ja pähkinöitä vastaan?
Vehnä, rukiin ja ohran aiheuttamien vatsanpurujen taustalla on usein herkkä vatsa eli ärtyvän suolen oireyhtymä lievänä tai vaikeana versiona. Kotimaisissa viljoissa on inuliinia ja oligofruktoosia eli FOS:ia ja selluloosaa, joiden tiedetään myös aiheuttavan vatsaoireita herkille. Tämä kuvasarja valottaa aihetta. Ja jotta asia ei olisi näin yksinkertainen joissakin vehnä- ja muissa viljatuotteissa on vielä resistenttiä tärkkelystä, joka on myös paksusuolen bakteereiden fermentaatioon hyvin kelpaava huonosti imeytyvä hiilihydraatti. Resistentti tärkkelys voi ainakin teoriassa aiheutta myös oireita.
Herkkämahaisen henkilön vatsa voi turvota todellakin kuin rantapallo yhdenkin päivän aikana, jos syö paljon viljaa. Kyse on kuitenkin ilmasta ja nesteestä.
Lopuksi
Gluteeniataksian ja gluteenisensitiivisyyden esiintyvyystiedot ovat hyvin hataria, mutta ainakin gluteeniataksia on äärimmäisen harvinainen.
Erityisesti huomioitavaa on, että gluteenisensitiivisyys on sokkoutetuissa tutkimuksissa voitu osoittaa vain heillä, jotka täyttävät ärtyvän suolen oireyhtymän kriteerit eli ovat yleisesti ottaen herkkävatsaisempia kuin muut. Herkkävatsaiset ovat: herkistyneet suolistoalueen venytyskivulle, tuottavat enemmän suolistokaasua, ”potevat” mikrobihäiriöitä ja lievää matala-asteinen tulehdusta suolessa, jota ei näy suolen tähystyksessä (ei verenvuotoa, ei nukkavauriota tms.).
Väitteelle, että Suomessa olisi eniten maailmassa gluteenisensitiivisiä ei ole katetta. Gluteenisensitiivisyyden määrittämiseen ei ole laboratoriokoetta, se voidaan tehdä vain sulkemalla pois keliakia ja vehnäallergia sekä altismalla henkilö uudestaan gluteenille sokkoutetusti. Jos altistus tehnään vehnätuotteella kyse on myös aina samanaikaisesta inuliinin ja oligofruktoosin (FOS) saannin lisäämisestä. Tällöin todellisuudessa jää arvoitetukseksi onko kyse inuliinin ja FOS:in vai gluteenin aiheuttamasta ongelmasta. Itse uskon tutkimusmassan perusteella että FODMAP-hiilihydraatteihin kuuluvat inuliini ja FOS aiheuttavat useammille ongelmia kuin gluteeni.
Ylivoimainen enemmistö sietää gluteenia ja kotimaisia viljoja hyvin. Puhdistettuina höttöhiilareina nämä viljat ovat terveydelle epäedullisia, kun taas täysjyvävilja on terveyttä edistävää.
Oma käsitykseni edelleen on, että suurin yksittäinen väestöryhmä joka hyötyy rukiin, vehnän ja ohran määrän vähentämisestä on hankalaoireisesta ärtyvästä suolesta kärsivät. Heitä voi olla n. 5 % väestöstä. Heille sopii 100 % kaura, joka ei sisällä merkittäviä määriä gluteenia, eikä FOS:ia eikä inuliinia. Useimmat myös sietävät pieniä annoksia ruisleipää vatsan rauhoittumisen jälkeen.
Muilta osin, jäitä hattuun ja pysytellään kuulolla gluteenin suhteen.
Anna Sapone, Julio C Bai, Carolina Ciacci, Jernej Dolinsek, Peter HR Green, Marios Hadjivassiliou, Katri Kaukinen, Kamran Rostami, David S Sanders, Michael Schumann, Reiner Ullrich, Danilo Villalta, Umberto Volta, Carlo Catassi and Alessio Fasano. Proposed new nomenclature and classification of gluten-related disorders. BMC Medicine 2012, 10:13
PS. Tässä samaa asiaa vähän eri näkökulmasta
Aiempia kirjoituksiani teemasta
Resistentti tärkkelys, kuidun ja FODMAP -hiilihydraattien sukulainen
Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa, keliakiatutkija vastaa
Tietoa vatsan hyvinvoinnista ja ruokavaliosta: www.tervevatsa.fi