Määritelmä ja johdanto

Vähähiilihydraattisen ruokavalion määritelmä ei ole selkeä, eikä siitä ole missään virallisesti sovittu. Siten käytän tässä tekstissä termejä vähähiilihydraattinen ruokavalio tai VHH olipa sitten kyse lievästä tai tiukasta hiilihydraattirajoituksesta. Joka tapauksessa kyse on perunan, riisin, viljojen, sokeri ja hedelmien määrän vähentämisestä. Jos sinua kiinnostaa VHH:n määritelmät ja siihen liittyvät haasteet klikkaa katsomaan kirjoitussarjan avausteksti tästä.

Jos olet kiinnostunut tekstin perustana olevasta kirjallisuudesta, klikkaa alempana tekstikohtaa ”osa X” ja pääset tämän kirjoitussarjan alkuperäiseen pitkän versioon sekä siellä oleviin kirjallisuusviitteisiin. Jos sinua kiinnostaa diat, klikkaa tekstiä ”PowerPoint” ja pääset katselemaan ja lataamaan itsellesi tuottamiani Powerpoint -esityksiä.

Teho

Hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion (VHH) teho laihduttamisen ensimmäisinä kuukausina on selvästi tehokkaampi kuin perinteisen vähärasvaisen ruokavalion, tyypillisesti VHH vähentää painoa n. 7-8 kiloa, kun vähemmän rasvainen ruokavalio n.  3-4 kiloa 6 kuukauden kohdalla. Etu on siis neljä (4) kiloa VHH:n hyväksi. Keskiarvojen esittäminen ei tosin tee täyttä oikeutta, sillä yksilölliset erot laihdutustuloksissa ovat suuret.

Myöhemmin vuoden ja varsinkin kahden vuoden kohdalla ero ruokavalioiden välillä tasoittuu. Kaikissa 2 vuotta kestäneissä hyvin kontrolloiduissa satunnaistetuissa tutkimuksissa hiilihydraattien saanti on kasvanut tahattomasti ajan myötä niin, että kahden vuoden kohdalla varsin tiukallakin hiilihydraattirajoituksella aloittaneet ryhmät ovat päätyneet hiilihydraattien saantiin n. 40 E % päivittäisestä energiasta. Seuraava kuva on Shai et al. tutkimuksesta, joka kertoo kolmen eri tavalla koostetun ruokavalion vaikutuksista erittäin lihavien henkilöiden hoidossa kahden (2) vuoden ajan.

Ruokavalioiden keskimääräinen painonpudotus 24 kk:n aikana. Lähde: Shai et a. NEJM 2008; 359:229-241 (kaikille avoin kokoteksti)

Mielestäni tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vain harvat voivat toteuttaa pitkäaikaisesti hyvin vähähiilihydraattista ruokavaliota, ja että alle 30 E % hiilihydraatteina saavien osuus VHH:n aloittavista on hyvin pieni vuoden tai pidempään seurattaessa. Tämä tulisi huomioida myös arvioitaessa vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia, huolen tiukan hiilihydraattirajoituksen vaikutuksista terveyteen pitkällä aikavälillä voi melkeinpä unohtaa. Vain aniharvat pystyvät sen toteuttamaan pitkällä aikavälillä.

Vähintään vuoden kestäneissä tutkimuksissa VHH -ryhmässä näyttää keskeyttäneitä olevan enemmän kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Tämä voi johtua hiilihydraattiyltäkylläisestä yhteiskunnastamme (runsaasta hiilihydraattien tarjonnasta sosiaalisissa tilanteissa) tai myös joistakin VHH:n haittavaikutuksista, kuten ummetuksesta. VHH  ei sinänsä altista makean mieliteoille tai mieltymyksille, vaan se pikemminkin karkoittaa pois makeasta ja tärkkelyspitoisista ruuista.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 2 ja PowerPoint

Haittavaikutukset

Erilaisiin haittavaikutuksiin vertailuruokavalioiden aikana on kiinnitetty tutkimuksissa melko vähän huomiota. Alla olevassa tekstissä esitetään yleisimmin esitetyt haittavaikutukset. Alla olevien lisäksi on mahdollista, että VHH aiheuttaa jossakin määrin enemmän päänsärkyä, heikkoutta, lihaskramppeja, heikkouden tunnetta ja yllättävää kyllä jopa ripulia. Tämä tieto perustuu hyvin tehtyyn Yancy et al. tutkimukseen, jossa seurattiin haittavaikutuksia tavallista tarkemmin puolen vuoden ajan. Osa näistä haittavaikutuksista voi liittyä myös tehokkaampaan laihtumiseen.

Ummetus ja suolipussit

Vähähiilihydraattisen ruokavalion haittavaikutuksiin kuuluu kuitujen vähentyessä ummetus, jota esiintyy pitkäaikaistutkimuksissa n. kaksi kertaa enemmän kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla. Hyvin toteutetuissa tutkimuksissa n. puolet koehenkilöistä ovat kokeneet vatsan toiminnan hidastumista vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, kun vastavaasti joka neljäs vähärasvaisen ruokavalion käyttäjä on valittanut vatsan toiminnan hitautta.

Muista mahasuolikanavan haittavaikutuksista ei ole yksityiskohtaista näyttöä, mutta teoriassa myös divertikuloosia (suolipusseja) voi ilmaantua enemmän johtuen vähäisemmästä kuidun määrästä.

Pahanhajuinen hengitys

Vähäinen hiilihydraattien saanti johtaa ketoaineiden muodostumiseen, joita voidaan mitata virtsasta ja jotka voidaan haistaa melko helposti. Pahanhajuista hengitystä esiintyy lähinnä tiukan hiilihydraattirajoituksen aikana, eikä sitä yleensä ole koettu kovin haittaavaksi.

Muut haitat

VHH ei aiheuta osteoporoosia, eikä ilmeisesti vaikuta oleellisesti sappi- tai munuaiskivien muodostumiseen. Teoriassa lihan, kalan ja äyriäisten runsas käyttö voisi lisätä kihdin riskiä, mutta toisaalta sokerin ja fruktoosin saannin vähentyminen kumonnee ainakin osittain kihdin riskin. VHH voi heikentää suorituskykyä eri urheilulajeissa.

Suojaravintoaineiden puutteet

Suojaravintoaineiden saanti voi olla puutteellista aina energiansaannin vähentyessä merkittävästi alle tarpeen. Gardner et al. osoittivat, että kaikki modernit laihdutusruokavaliot aiheuttavat riskejä joidenkin suojaravintoaineiden saannille. Tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen (Atkinsin dieetti) liittyi tiamiinin, foolihapon, C -vitamiinin, raudan ja magnesiumin puutteellisen saannin riski, kun taas vähärasvaiseen dieettiin (Ornishin dieetti) liittyi  E-ja B-12 -vitamiini sekä sinkin puutteellisen saannin riski.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 6 ja osa 9 ja PowerPoint

Vaikutukset kolesteroli- ja sokeriaineenvaihduntaan

VHH:n aikana LDL-kolestroli lisääntyy usein n. 3-10 %.  Puolen vuoden kohdalla LDL -kolesteroli on tyypillisesti n. 0,4 mmol/l korkeammalla kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Tämä on merkittävin epäsuotuisa vaikutus klassisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Vaakakupin toisella puolella painaa mielestäni ainakin yhtä paljon useat myönteiset muutokset varsinkin diabeetikoiden ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivien kannalta. Triglyseridipitoisuus laskee 0,2 mmol enemmän kuin vähärasvaisella ruokavaliolla ja HDL- kolesteroli kohoaa 0,1 mmol enemmän. VHH saa aikaan myönteisiä muutoksia sokeriaineenvaihdunnassa. Oheinen kuva kertoo VHH:n vaikutukset sydän- ja verisuontitautien klassisiin riskitekijöihin aikuistyypin diabeetikoilla satunnaistetuissa interventiotutkimuksissa, kun hiilihydraattirajoitus on ollut lievä.

Edellä mainitut sokeriaineenvaihdunnan tulokset perustuvat vuonna 2009 julkaistuun 19 eri tutkimusta kattavaan, ja Yhdysvaltojen diabetesliiton tiedelehdessä (Diabetes Care) julkaistuun Kodaman meta-analyysiin. Erot rasva-aineenvaihdunnassa näyttävät olevat samansuuntaisia myös kolmessa julkaistussa kaksi vuotta kestäneessä VHH-interventiossa. Meillä Suomessa lääketieteen ja ravitsemuksen asiantuntijat ovat tuoneet esiin edellä mainittuja VHH:n hyviä puolia varsin vähän, jos lainkaan.

Edellä mainitut riskitekijöissä huomattavat VHH:n edut eivät kuitenkaan ole kääntyneet johdonmukaisiksi eduiksi suurissa väestötutkimuksissa. Uudessa Harvardin väestötutkimuksessa aikuistyypin diabetesta esiintyi enemmän niillä miehillä, jotka noudattivat VHH-ruokavaliomallia verrattuna heihin jotka käyttivät ruokavaliota joka oli lähempänä nykyisiä suosituksia. Harvardin vastaassa väestötutkimuksessa naisilla VHH-ruokavalio malli ei lisännyt aikuistyypin diabeteksen riskiä. Vastaavantyyppisissä väestötutkimuksissa ja RCT -tutkimuksissa Välimeren ruokavalio on liittynyt aikuistyypin pienempään ilmaantumiseen yksiselitteisemmin. Väestötutkimuksiin liittyy kuitenkin sekoittavia tekijöitä, joten tuloksia kannattaa sulatella varovaisesti.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 3 ja PowerPoint

Insuliinin eritys, muut selittävät tekijät ja painonhallinta

Popularistissa kirjoissa, lehdissä ja nettikirjoituksissa väitetään, että insuliinin erityksen vähentyminen on ratkaiseva selittävä tekijä VHH:n teholle laihdutuksessa ja diabeteksessa. Usein myös väitetään, että vain hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä. On totta, että VHH on tehokas tapa vähentää insuliinivasteita. Mutta myös hiilihydraattien laatua muuttamalla insuliinivasteita voidaan pidentää merkittävästi. Esim. pasta ja ruisleipä tuottavat alhaisen insuliinivasteen, pastan insuliinivaste on pelkän juuston, naudanliha-annoksen tai kalan luokkaa. Proteiinipitoiset ruuat lisäävät myös insuliinin eritystä runsaasti.

Insuliinilla voi olla merkittävä osuus VHH:n myönteisten vaikutusten selittäjänä, mutta sen merkitystä on ehkä liioiteltu ja vääristelty. Mutkat on vedetty monissa popularistissa kirjoituksessa liian suoriksi.

VHH:n tehoa laihdutuksessa saattavat selittää hyvä kylläisyyden tunne ja vähäisempi nälän kokeminen. Nälän hallintaa VHH:n aikana edesauttaa

• Runsas proteiinin saanti, joka pitää kylläisyyttä yllä pitkään (vaikuttaa myönteisesti useisiin kylläisyys- ja nälkähormoneihin)
• Ketoosi voi vähentää nälän tunnetta
• Mielihalut sokeri- ja tärkkelyspitoisia ruokia kohtaan vähenevät
• Insuliinierityksen vähentyminen (yksi syy muiden joukossa)

Hyvän kylläisyysvaikutuksen lisäksi VHH:

• VHH näyttää suojaavan lihaskadolta laihtumisen aikana paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio, ja kiihdyttävän rasvamassan palamista paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio, varsinkin kuntosaliharjoittelun yhteydessä.
• Runsas proteiinin saanti myös lisää ns. termistä efektiä (eli syömisen aiheuttamaa aineenvaihdunnan kiihtymistä).
• VHH kutistuttaa lihasten glykogeenivarastot, joiden mukana kehosta häviää glykogeeniin (varastosokeri) sitoutunutta vettä arviolta 2 -4 litraa. Vesivarastojen tyhjentymistä tapahtuu aina hypoenergisillä ruokavalioilla, siis myös vähärasvaisella ruokavaliolla.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 2 ja osa 11.

Sydän- ja syöpätaudit sekä munuaiset

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpiin on tutkittu vain väestötutkimuksissa. Pitkäaikaiset  (yli 3 v.) kliiniset interventiot puuttuvat.

Väestötutkimuksissa on melko johdonmukaisesti voitu osoittaa, että VHH-ruokavaliomalliin (joka on osin keinotekoisesti muodostettu) liittyy suurempi sydän- ja verisuonitautien ja kuoleman riski. Riskin suurentuminen on ollut kaikkein merkittävintä, jos VHH on koostettu tavalla joka eniten esillä meillä Suomessa. Runsaasti eläinperäistä proteiinia ja rasvaa sisältävä VHH-malli on lisännyt sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja niihin kuoleman riskiä merkittävästi. Sen sijaan runsaasti kasvisperäisiä rasvoja ja proteiininlähteitä sisältävä VHH näyttäisi jopa vähentävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Tämä viittaa siihen, että suuri glykemiakuorma on sinänsä jossain määrin vahingollista, mutta valinta kasvis- vs eläinpainotteisen VHH:n välillä määrää sen mihin suuntaan sydänvaaka kallistuu. Väestötutkimuksiin liittyy kuitenkin sekoittavia tekijöitä, joten tuloksia kannattaa sulatella varovaisesti. Joka tapauksessa väestötutkimuksien ja riskitekijätutkimuksien tulokset ovat keskenään ristivertaisia.

Ei ole varmuutta onko VHH sydämelle eduksi vai haitaksi pitkäaikaiskäytössä.

Runsasrasvaiseen tai -proteiinipitoiseen ruokavalioon sinänsä ei näytä liittyvän selkeää syöpäriskin kasvua, mutta runsaasti prosessoitua ja punaista lihaa sisältävä ruokavalio lisää paksusuolen syövän riskiä useiden väestötutkimuksien mukaan. Myös kahdessa VHH-väestötutkimuksessa syöpäkuolleisuus lisääntyi VHH-tyyppisellä ruokavaliolla. Kasvispainotteinen VHH ei lisää syöpäriskiä. Munuaistautien osalta ei ole näyttöä VHH:n puolesta eikä vastaan, ainakaan terveet munuaiset lähtökohtaisesti omaavilla.

Munuaistenvajaatoiminnassa suositellaan vähäproteiinista ruokavaliota, joten VHH ei ole tällöin sopiva.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 4 , osa 5 ja osa 7 sekä Powerpoint sydän/munuaiset sekä Powerpoint syöpä.

Vatsan hyvinvointi

VHH:n aikana ummetus saattaa lisääntyä (kts. haittavaikutukset yllä), ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään kuidun saantiin. Jo valmiiksi ummetuksesta kärsivä saattaa tarvita kuitulisää VHH:n aikana. VHH:n aikana vähenenee ratkaisevasti ns. FODMAP -hiilihydraattien saanti. Nämä ovat huonosti ohutsuolesta imeytyviä hilihydraatteja, jotka paksusuoleen koskemattomina päätyessään fermentoituvat (käyvät) ja aiheuttavat oireita ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) potilailla. VHH saattaa siten vähentää ratkaisevasti IBS-potilaiden vatsaoireita, erityisesti ripulipainotteisessa IBS:ssä. Osa potilaista saattaa saada apua myös ylävatsan oireisiin (dyspepsiaan), joskin yksilölliset erot  vasteissa lienevät suuria.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 6 ja PowerPoint

Muisti ja mieliala

Mieliala

Laihtuminen sinänsä kohentaa mielialaa. Joten jos vaihtoehtona on ettei laihdu lainkaan, melkein mikä tahansa menetelmä mikä laihduttaa lienee mielialalle edullinen. Hiilihydraattien ja mielialan yhteyttä on spekuloitu pitkään. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävän (vähärasvaisen) ruokavalion mielialaa kohentavasta ei ole kuitenkaan vakuuttavaa näyttöä. Itse asiassa lyhytkestoisissa tutkimuksissa eroa ruokavalioiden välillä ei ole ollut tai se on ollut hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion eduksi. Yli puoli vuotta kestäneissä tutkimuksissa on saatu viitteitä sen puolesta, että enemmän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio voi olla yhteydessä parempaan mielialaan.

Runsaasti huonolaatuisia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio voi myöskin heikentää mielialaa. Depressiopotilailla tehtyjä tutkimuksia ei ilmeisesti ole.

Älylliset toiminnot

Aiheeseen liittyviä tutkimuksia on  vähän. Pidempiaikaisissa tutkimuksissa VHH- ja vähärasvaista ruokavaliota saaneilla ei ole havaittu eroja älyllisissä toiminnoissa, tosin pisin tutkimus on vain vuoden mittainen. Rasvojen laadulla näyttää olevan vaikutusta muistitoimintoihin. Useimpien väestötutkimuksien mukaan runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio lisää dementian ja kognition heikkenemisen riskiä. Aiemmin on havaittu, että omega-3 rasvahapoilla voi olla muistia suojaavaa vaikutusta. Hiilihydraattirajoitteista ruokavalio ei siten kannattaisi koostaa liikaa tai vain tyydyttynyttä rasvaa sisältäväksi, vaan kasviöljyä, pähkinöitä, kalaa jne. pitäisi nauttia riittävästi monityydyttymättömien rasvahappojen saannin turvaamiseksi.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 8 ja PowerPoint

Raskaus

Sinänsä raskauden aikana olisi parasta välttää liikaa painonnousua keinolla millä hyvänsä, mutta kirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että VHH ei ole syntyvän lapsen kannalta ehkä kaikkein paras valinta. Syntyvän lapsen diabeteksen ja lihavuuden riski saattaa lisääntyä. Tämä otaksuma tosin perustuu pääosin eläinkokeisiin. Mikä eläinkokeissa havaittujen tulosten todellinen merkitys on ihmisille, jää edelleen epäselväksi. Tietoa ihmisten raskaudesta ja VHH:sta ei juurikaan ole, mutta uuden epigeneettisen tutkimuksen mukaan lapset ovat altiitta lihomiselle, jos äiti on noudattanut VHH-ruokavaliomallia raskauden aikana. Lienee viisainta välttää tiukasti hiilihydraattirajoitteista ja erittäin runsasrasvaista ruokavaliota raskauden aikana.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 9 (vieritä puoleen väliin tekstiä)

Urheilu

Kestävyysurheilu

Melko yksimielinen näkemys on, ettei VHH sovi useimmille tosissaan kilpaileville kestävyysurheilijoille perusruokavalioksi. Hiilihydraattien tiukka vähentäminen heikentää harjoitussuoritteiden toteuttamista, vastustuskykyä, palautumista kovimpien harjoituksien aikana ja hiilihydraattien hyväksikäyttöä kilpailusuorituksen aikana.

VHH:lla saattaa olla paikkansa joko jaksottaisessa käytössä peruskuntokaudella (kevyemmän harjoittelun aikana) tai parin viikon jaksona ennen kilpailusuoritusta, tavoitteena lisätä mitokondrioiden määrää ja rasvan polttoa.  Tällaisen menetelmän eduista suorituskyvylle ei ole kunnollista näyttöä. Vähähiilhydraattinen ruokavalio vaimentaa myös useita keskeisiä hiilihydraattiaineenvaihdunnan reittejä, jotka kuitenkin ovat keskeisiä maksimaalisen kilpailusuorituksen aikana, erityisesti anerobisissa suorituksissa, mutta myös maksimaalisessa kestävyysurheilussa.

Mahdollinen VHH -jakso pitää ajoittaa kevyen harjoitteluvaiheen aikaiseksi. Jo pienikin hiilihydraattien vajaus erittäin kovien harjoittelujaksojen (overload) aikana voi hidastaa palautumista (testosteroni alenee ja kortisolitaso nousee) ja vaikuttaa suorituskykyä heikentävästi kovien harjoituksien aikana.

Yksilöllisissä vasteissa eri ruokavalioille näyttää olevan suuria eroja, joten kaikki mahdolliset VHH-kokeilut pitää testata ennen mahdollista tärkeää kilpailua.

Anaerobinen suorituskyky

Jo lyhytaikainen VHH -jakso saattaa heikentää räjähtävyyttä ja anerobista suorituskykyä. Lyhempikestoisia anerobisia urheilulajeja harrastavien ei luultavasti kannata käyttää VHH:ta viime päivinä ennen kilpailua. Tosin kamppailulajeille tyypillisen punnituksen jälkeisen tankkauksen vaikutusta tässä yhteydessä ei ole paljoa tutkittu.  Jo muutaman päivän hiilihydraattien vähentäminen vähentää suorituskykyä, ainakin jos tankkausta ei tehdä.

Rasvanmassan vähentämiseen, esim. harjoituskaudella voimaharjoittelun yhteydessä, proteiinipainotteinen VHH sopia erinomaisesti.

Arkiliikkujat

Arkiliikuntaa VHH ei todennäköisesti rajoita. Elimistö sopeutuu erittäin tiukkaankin hiilihydraattien rajoittamiseen 3-4 viikossa. Ennen tätä sopeutumista liikunta saattaa tuntua aiempaa hankalammalta.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 10

Omat kokemukset

Olen itse noudattanut lähes koko elämäni joko vähärasvaista tai keskirasvaista ruokavaliota. Tätä kirjoitussarjaa tehdessäni heräsi mielenkiinto kokeilla itse hiilihydraattien rajoitusta. Tavoitteeni ei ollut laihtua, vaan pitää paino suunnilleen entisellään ja samalla havainnoida ruuan käyttöä ja tuntemuksia arkielämässä.

Kaikkinensa kokeilusta jäi hyvä maku, olen tyytyväinen kokeiltuani hiilihydraattien rajoittamista. En olisi  uskonut, että kasvisten runsas käyttö voi vielä lisääntyä merkittävästi entisestään hiilihydraatteja rajoittamalla. Kokeilu vaikutti edelleen omaan suhtautumiseen höttöhiilihydraatteihin. Niitä tekee entistäkin vähemmän mieli. Lue tarkemmin kokemuksistani, tästä.

Kuva tavanomaisista aterioistani vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana.

Lopuksi

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on tehokas laihdutuskeino, jota on tutkittu runsaasti. Se vaikuttaa myönteisesti useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, ja todennäköisesti myös joihinkin yleisiin vatsan toiminnan häiriöihin (IBS). Vastapuolella on väestötutkimuksien varoittavat signaalit eläinkunnan tuotteisiin painottuvan vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista syöpä- sydän- ja aivoterveyteen. Kaksi vuotta kestäneissä kliiniissä interventiotutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu merkkejä näiden signaalien konkretisoitumisesta, muuttumisesta käytännön haitoiksi sydän- tai aivoterveydelle. Kaikkein myönteisimmät vaikutukset terveyteen näyttäisi olevan kasvikunnan tuotteisiin painottuvalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. VHH:n vaikutukset pitkällä aikavälillä suhteessa esimerkiksi Välimeren tai suositusten mukaiseen ruokavalioon on tutkimatta suorissa vertailevissa tutkimuksissa.

Kliiniset interventiot viittaavat vahvasti siihen, että useimmat eivät pysty rajoittamaan hiilihydraatteja kovin tiukasti pitkään (> 1.v). Siten huoli tiukasti hiilihydraattirajoitteisen vaikutuksista pitkäaikaisterveyteen voi olla turha. Näyttää siltä, että moni hiilihydraatteja rajoittava lisää pitkällä aikavälillä jonkin verran rasvan ja proteiinin saantia, ja vähentää samaan aikaan erityisesti höttöhiilareita sekä sokeria.

Tutkimukset ovat siis osoittaneet, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on ”salonkikelpoinen” ruokavalio laihduttamisessa. Erityisesti meillä Suomessa painonhallintagurut ovat suhtautuneet jostain syystä nuivasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Syitä lienee monia, mutta tieteen tuloksia ei voi mitätöidä. VHH:lla on oma paikkansa painonhallinnassa, vaikka meillä esim. Käypä Hoito -suositus ei sitä edellenkään suosittele. Se saattaa olla monille useita eri ruokavalioita kokeilleille ainoa kokeilun arvoinen ruokavalio, ja siten ainoa tie pysyvään painonpudotukseen. Ja liikapainon pudottaminen kannattanee  aina.

PS. Viitteet ja yksilöidyt tutkimusreferaatit on tarkoituksella karsittu minimiin tässä yhteenvedossa. Viitteet ja yksityiskohdat löytyvät taustakirjoituksista, ja linkit niihin löytyvät tässä tekstissä kohdista ”osa x”